tom cat

paska biisi, paska fiilis.

eilen se järjetön ahdistuspuuska iski.
helmikuun yhteishaku senku lähenee,
ja entäs jos en haluakkaan.
en hae minnekkään, en mene minnekkään,
en tee mitään.
koskaan.
ikinä.

katumus iski päälle, eikä hakuvaihtoehoista
tunnu olevan mitään enää jälellä.
muutto on pakollinen, ja siitä
onkin haaveiltu siitä asti
ku muut kakarat on hävinny täältä taloudesta.
mutta nyt se on _pakko_.
heti tuon kirosanan tultua, muutto tuntuu
jo astetta vaikeammalta.
entäs jos en osaakkaan elää,
entäs jos en pärjääkkään.

haaveita ois muuttosuunnitelmiinkin liittyen,
mutta ainahan saa haaveilla.
kuitenkin ollaan niin nuoria, niin ei sitä
koskaan tiiä kuka siihen väliin tulee.
jos tulee.

kun tulee.

yllättävän paljon on ruennu rassaamaan
sellaset henkilöt, jotka tutustuessa oli mukavia.
ei kaikki just sulle flirttaile, ei jokanen
katse tarkota jotai helvetin silmäpeliä,
ei kaikki suhun ihastu, vaikka ootkin
niin mielettömän ihana persoona, ja aina
niin luotettava ja rakastettava ja vittujee.

vitun positiivarit.

pelottaa ajatus siitä, ettei koskaan saavuta mitään.

ettei koskaan tuu sitä

onnistumisen tunnetta, että jes, 

mä otin riskin, ja mä onnistuin.

ysin kevätaika on perseestä.

pitää tehä liian suuria päätöksiä, 

liian nuorena, ja liian  nopeesti.

tai, ainakin se siltä tuntuu.